Raekuuroja sekä vapaita koiria

Tulopäivän eli tiistain merkintöjä

Kunnialla on tähänkin päästy tänään, istumaan majoituspaikan olohuoneen "takkatulen" lämpöön kirjoittamaan blogitekstiä. Yhteen päivään mahtuu yllättävän paljon asioita, esimerkiksi herätys aamuneljältä. Meidän oli tarkoitus nousta Osloon lähtevään koneeseen, mutta se oli täynnä, ja meidät siirrettiin toiselle lennolle. Aluksi se ei tuntunut hyvältä idealta, mutta loppujen lopuksi me pääsimme Dubliniin aikaisemmin perille kuin alkuperäinen lento, ja matkatavarammekin selvisivät tästä koettelemuksesta.

Irlannissa on niin paljon sellaista, jota kukaan ei ole ennen maininnut! Eikö kukaan pidä niitä asioita tärkeinä? Kuten sitä, että kaikki talot ovat samannäköisiä, joka ikinen puuaita kymmenien, satojen laidunten reunoilla ovat samanlaisia, ja melkein jokaisella pellolla on lampaita ja lampaita ja lampaita. Hevosia on myös paljon ja karvaisia lehmiä jonkun verran.

Bussin ikkunasta otettu kuva jossain Irlannin keskiosissa. Siinä sitä kuuluisaa puuaitaa.

Täällä on erittäin vaihteleva sää. Kuulimme Sennin kanssa ennen vaihtoa Irlannin säästä sen verran, että siellä saattaa yhdessä hetkessä sataa vettä, joka viiden minuutin kuluttua vaihtuu auringonpaisteeksi. En kiinnittänyt siihen silti niin paljon huomiota, ennen kuin astuimme terminaalista aurinkoiseen ulkoilmaan. Kävimme syömässä, ja kun menimme takaisin ulos, satoi vettä. Vesisade lakkasi pian, mutta aurinkoa ehti kestää vain kymmenisen minuuttia kun alkoi sataa rakeita. Sekin oli vain lyhyt kuuro. Tällaista vaihtelevaa säätä jatkui koko bussimatkan Galwayhin asti, tosin rakeita ei enää satanut.

Galwayn näkeminen oli positiivinen yllätys, koska en ollut tiennyt, miten nättiä kaikkialla kaupungissa on. Ihan erilaista kuin Suomessa. Yhteyshenkilömme haki meidät bussiasemalta ja esitteli kaupunkia ja vei lopuksi ensimmäisen viikon majapaikkaamme, joka osottautui uskomattomaksi paikaksi. Hostelli on kodikkaan näköinen sekä sisältä että ulkoa, ja tällä on hyvä sijainti keskustan lähellä.

Ensimmäisen viikon majoituspaikka.

Pääsimme purkamaan tavaroita ja levähtämään, mutta ajattelimme silti lähteä etsimään ruokapaikkaa, ja kauppaa, mistä ruokaa voi ostaa. Satuimme törmäämään kadulla kolmeen muuhun suomalaiseen tyttöön, joista olimme kuulleet jo aikaisemmin. Pari heistä lähti näyttämään meille paikkoja, ja siinä ilta vierähti nopeasti. Kuulimme aika paljon vinkkejä missä kannattaisi käydä ja mitä nähdä. Ensimmäiset ruokaostoksetkin tuli tehtyä siinä sivussa tutussa ja turvallisessa Lidlissä, josta ei muuten löytynyt hunajamarinoitua kanaa, eikä varsinkaan ruisleipää.

Hostellin lähellä. Paljon kiviä. Paljon autoja.

Tämän päivän eli keskiviikon merkintöjä

Vaikka illalla nukkumaan mennessä huoneessa oli viileä, patterin ollessa päällä koko yön aamulla sai herätä hyvin lämpimässä huoneessa. Aamupala meni tapellessa leivänpaahtimen kanssa, ja sen jälkeen lähdin aamukävelylle kameroineni.

Merenrantaa.

Merenrannalle on ehkä parinsadan metrin matka hostellilta. Tänään on ollut sateetonta, mutta rannalla tuulee voimakkaasti. Vastaan käveli muutaman kerran irrallaan olevia koiria, jotka eivät kaulapannasta päätellen ole kulkukoiria. Rantahietikolla oli vieri vieressä simpukoita ja ihmiset olivat ystävällisiä ja hymyilivät.

Aamulenkiltä. Tässä on penkki.

Lähistöllä oleva muistomerkki.

Iirin kieli on kaikissa kylteissä ensimmäisenä.

Seuraavaksi tähtäimessä on ostaa pyykinpesujauhetta ja vessapaperia, ja käydä postissa. Ajattelimme myös selvittää, miten niitä joka puolella kaupunkia näkyviä Coca Cola Zero -pyöriä voi vuokrata. Iltapäivemmällä voisin aloittaa niiden töiden suunnittelun, joita täällä Galwayssa näiden kahden kuukauden aikana teen.

Paperipinoja

Peruskoulun englannintunneilla luotto omaan kielitaitoon oli niin heikko, että en olisi uskonut lähteväni vuonna 2016 vaihto-opiskelemaan. Irlantiin lähtö on edessä neljän päivän päästä, ja parin vuoden odotus alkaa olla lopuillaan. Tähän pisteeseen on tultu kaikenlaisten byrokraattisten koukeroiden ja paperipinojen saattelemana, mutta onhan se sen arvoista.

Päämääränä minulla, ja vaihtoon myös lähtevällä Sennillä, on Galway, kaupunki Irlannin länsirannikolla. On mahtavaa, että saa olla toisessa maassa niinkin pitkään kuin kaksi kuukautta, missä ajassa ehtii hyvin tutustua syvemmin paikalliseen kulttuuriin ja päästä sisälle sen kaikkiin hienouksiin ja vähän vähemmän hienouksiin. Tämä reissu tulee olemaan hyvin erilainen verrattuna niihin viikon turistireissuihin, joiden aikana ehtii kiertää tärkeimmät nähtävyydet.

Nimeni on Reeta ja opiskelen Hyvinkään taidekoulussa kolmatta eli viimeistä vuotta. Valmistun kuva-artesaaniksi viikon päästä sen jälkeen kun olen saapunut Irlannista takaisin Suomeen. Koulussa tykkään eniten maalata vesiväreillä ja piirtää, ja näitä kahta tekniikkaa tulen käyttämään myös Irlannissa tehdessäni näyttöjakson töitä.