Kertomuksia kirkoista sekä ratsastamisesta

On se mukava tunne, kun on oikein nätti päivä, eikä ole heittänyt sitä hukkaan löhöämällä sisällä. Lauantaita olisi voinut kutsua melkeinpä hellepäiväksi, ja olikin mitä mainioin hetki lähteä ratsastamaan elämäni toista kertaa. Hevosen selässä ei juurikaan kameraa kanneta, joten ratsastusreissulta ei ole kuvia, mikä on sääli. Maisemat olivat huikaisevia! Ratsastin George-nimisellä connemaranponilla kiviaitojen reunustamien peltojen välissä. Maasto oli nousevaa, ja kun käännyimme takaisin päin, edessämme avautui näkymä Galwayn lahdelle ja vastarannan vuorille. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, lehmillä oli selvästi asiaa meille, ja minusta tuntui mahtavalta saada ratsastaa tällaisessa paikassa.

Huoneeni ainoasta (katto)ikkunasta näkyvä maisema tänään.

Jälkeenpäin huomasin, että omistan sellaisia lihaksia, jotka eivät näköjään kipeydy kuin ratsastaessa. Outo tunne.

Tallilta oli noin puolen tunnin kävelymatka takaisin majapaikkaan, ja sellaisessa säässähän kävelee ilomielin. Myöhemmin iltapäivällä lähdin Spiddalin rannalle viettämään aikaa Sennin ja toisen suomalaisen tytön kanssa. Rannalla vierähti parikin tuntia uidessa, aurinkoa ottaessa ja kärrynpyöriä tehdessä (minä vain katsoin). Merivesi on tällä hetkellä pinnasta lämpimän tuntuista, mutta syvemmällä se on vieläkin vähän jäätävää.

Sunnuntaina heräsimme samalla kokoonpanolla aamulla aikaisin ehtiäksemme kirkkoon, niin kuin kunnon pyhäkoulutytöt ainakin. Spiddalin kirkko on katolinen, niin kuin useimmat kirkot Irlannissa, ja meitä kiinnosti nähdä millainen on katolinen jumalanpalvelus. Messu olikin mielenkiintoinen, koska siellä puhuttiin ja laulettiin ainoastaan iirin kielellä, joten emme tajunneet sanaakaan.

Kirkoista puheen ollen: kävimme tänään Galway Cathedralissa, kaupungin suurimmassa kirkossa. Katedraali on aivan uskomattoman hieno paikka kaikkine holvikaarineen, mosaiikkeineen ja lasimaalauksineen. Varsinkin lasimaalaukset olivat näkemisen arvoisia sekä ne upeat moniväriset aurinkoläikät kirkon kivisillä seinillä ja lattialla. Suureksi harmiksi en tajunnut ottaa kameraa mukaan, joten tältä päivältä ei ole kuvia. Meidän täytyykin käydä kyseisessä kirkossa vielä uudestaan tällä viikolla, mikä ei olekaan yhtään huono asia. Toivottavasti silloinkin paistaa aurinko.

Kirkon sisällä esitetauluissa kerrottiin sen historiasta, ja hämmästyin lukiessani, että kirkko on rakennettu entisen vankilan tilalle. Hämmästyin vielä enemmän kun luin, että katedraali on vasta viisikymmentä vuotta vanha! Se on rakennettu 1965, eikä uskoisi, että kuusikymmentäluvulla on rakennettu jotain niin kaunista. Kirkko näyttää paljon vanhemmalta. Kateus iskee, kun ajattelee Hyvinkään kuusikymmentäluvulla rakennettua kirkkoa...

Olen piirtänyt viime päivinä monta luonnosta, joista en kaikista viitsi laittaa kuvaa tänne, mutta tässä pari.

Galwayn keskustassa ei ole oikeasti noin vinoja taloja.

Luonnoksia liikkuvista kaloista.