perjantai 6. toukokuuta 2016

Vesilätäköiden hyötykäyttö

Pakko käydä -listaan voi kuitata taas yhden kohteen. Tämän kertainen kohde sattui olemaan Irlannin toiseksi suosituin nähtävyys: Cliffs of Moher. Parhaimmillaan yli 200 metriä korkeat pystysuorat rantakalliot näkyvät hämärästi Spiddaliin asti, mutta paras oli silti mennä paikan päälle pelottelemaan itseään. Sää suosi meitä; aurinko paistoi lämpimästi eikä koko päivänä satanut pisaraakaan! Ihmisiä oli riittävästi ja Cliffs of Moherin turistitoimisto näytti modernisoidulta hobitinkololta. Muutamien metrien päästä jyrkänteeltä oli hyvä pysähtyä syömään välipalaksi omenaa.

Nyt ei varmasti eksy.
Uskomattoman korkeat aallot, uskomattoman korkeat kalliot.
1800-luvulla rakennettu torni, joka jo
silloin oli tarkoitettu turisteille
näköalojen ihailemiseen.

Lisää suomalaisia bongattu! Ihmisvilinästä erotimme kerran suomenkielistä puhetta vanhan miehen kertoessa varmastikin erittäin mukaansatempaavaa tarinaa metrosta ja tunnelista. 

Bussimatka Galwaysta Cliffs of Moherille oli koko päivän kestävä reissu, jolla pysähdyttiin ihailemaan maisemia, käymään vanhoissa linnoissa sekä halutessaan luolissa. Tuulisten kukkuloiden rinteillä oli hienoa maalata alapuolella avautuvan laakson näkymiä. (Akvarellien vesikuppina sai toimia kivenkoloissa olevat vesilätäköt.) Uusia maisemia näkyi joka puolella ja turistin pää kääntyi kuin havukkapöllöllä.

Siinä sitä olkikattoa.
Valkoinen teltta on luolien sisäänkäynti. Emme käyneet
luolissa, vaan maalasimme maisemia muiden ollessa kallion
sisässä.
Lehemä.
Dunguaire Castle.

Takaisin lähtöpaikkaan, Galwayhin, päästyämme kävimme kyytiä odotellessa McDonald'sissa syömässä ja pidimme samalla lähtiäiset kahdelle muulle samassa majapaikassa yöpyneelle suomalaiselle tytölle, jotka olivat lähdössä takaisin Suomeen. Nyt Spiddalissa majoittuu vain minä ja Senni, tosin mekään emme pitkään ole keskenämme, koska varmasti muutaman päivän sisällä tyhjä huone täyttyy taas kahdesta uudesta suomalaisesta tytöstä.

Tulevana maanantaina on ohjelmassa yksi opettajan tapaaminen sekä näyttelyn pystytystä Galwayn keskustassa. Meille kerrottiin, että he ottaisivat mielellään matkapäiväkirjan mukaan näyttelyyn. (Tuuletuksia!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti