Näyttely, skotlantilainen tarinankertoja

Lauantain merkintöjä

Nyt voin merkitä ansioluettelooni, että olen pitänyt näyttelyn Irlannissa. Näyttelyn avajaiset oli torstai-iltana, ja oli uskomatonta, kuinka paljon väkeä siihen suureen halliin mahtui. Ihmisiä oli vieri vieressä, eikä joissakin paikoissa päässyt liikkumaan eteenpäin. Paikassa oli erittän hyvät tarjoilut, ja siinä syödessä oli hyvä tilaisuus jutella ihmisten kanssa. Saimme matkapäiväkirjasta yllättävän positiivista palautetta, mikä oli vain hyvä asia.

Sisäänkäynti.

Hallissa oli esillä noin yhdeksänkymmenen opiskelijan töitä taide- animaatio- sekä huonekalupuolelta. Joukkoon mahtui yksi yhteisötaideprojektikin. Huonekalupuolen design-esineet olivat vaikuttavia. Puheita pidettiin, käsiä taputettiin, taidetta tarkasteltiin, ja ainakin minulla oli erittäin hauskaa! Emme kuitenkaan voineet jäädä kuin tunniksi, koska kahdeksalta alkoi tarinankertomistuokio, jonne olimme suunnitelleet menevämme, koska oli viimeinen päivä, milloin voisimme sen tehdä ennen Suomeen lähtöä.

Ensin...

...ja sitten.

Skotlantilainen tarinankertoja kertoo joka torstai erään pubin yläkerrassa noin puolentoista tunnin ajan kelttiläisiä vanhoja tarinoita. Ilta oli hauska, sillä mies osasi kertoa mukaansatempaavasti, ja hän loi tarinaa ympärilleen ääntä ja käsiään monipuolisesti käyttäen.

Vietän nyt viimeisiä päiviä Irlannissa. Sunnuntai menee varmasti pakatessa. Maanantaina minulla ja Sennillä on aikomus lähteä aamulla bussilla Dubliniin, missä vietämme päivän tutustuen paremmin pääkaupunkiin. Illalla lentomme lähtee kohti Suomea.

Kaikenlaiset paperihommat on jo tehty. Eilen yksi Irlannin opettajista suoritti tämän jakson arvioinnin, ja suomen opettajan kanssa allekirjoitimme ja täytimme loput pakolliset lappuset.

Aurinko paistaa ulkona, vaikka säätiedotuksessa luvattiin sadetta. Vielä lähteminen ei oikeastaan tunnu miltään. Ajattelen vain, että olisi sääli viettää kaunis päivä sisällä kirjoittaen blogia, varsinkin kun se päivä on yksi viimeisistä päivistä, jonka voin viettää Irlannissa. Siksi kannattaakin käydä pelaamassa jalkapalloa perheen nuorimman kanssa, luultavasti viimeistä kertaa.

Tie Spiddalin keskustasta majapaikkaan.