perjantai 13. toukokuuta 2016

Meren pohjalla kalojen kanssa

Olemme päässeet auttelemaan näyttelyn valmisteluissa. Keskiviikkona sattui aikamoinen episodi, kun minut ja Senni lähetettiin ostamaan valkoista kangasta animaatiohepuille. Meille annettiin ohjeet ja lappunen, jossa selvästi esitettiin minne pitää mennä ja mitä tehdä. Kangaskauppa on arviolta muutaman kilometrin päässä koulusta, joten lähdimme sinne kävellen. Teimme tilauksen kankaasta, ja saimme mukaan takaisin kouluun vietäviä lappuja. Seuraavaksi huomasimmekin kävelevämme edestakaisin koulun ja kangaskaupan välillä muutamien väärinkäsityksien vuoksi, joilla ei ollut mitään tekemistä meidän kanssamme. Kaiken lisäksi etsiessämme vastaavaa opettajaa me ilmeisesti satuimme kulkemaan ristiin useamman kerran, mutta lopulta me kuitenkin saimme monta metriä kangasta vietäväksi näyttelytilaan ja tehtävän suoritettua loppuun. Luulisi, ettei kankaan ostamiseen kuluisi niin montaa tuntia ja ylimääräistä kävelykilometriä, mutta nyt ainakin olemme yhden kokemuksen viisaampia.

Näyttelyn kutsukortti molemmilta puolilta.

Viime päivinä olen piirtänyt kiitettävän määrän luonnoksia erilaisia töitä varten. Aiheita luonnoksiin on löytynyt paljon, koska olemme taas päässeet sivistämään itseämme käymällä muun muassa paikassa nimeltä National Aquarium Ireland.

En ole koskaan aikaisemmin käynyt tämänkaltaisessa akvaario-mikälie -paikassa, ja kokemus oli odotusten mukaisesti huikaiseva. Aquariumissa oli säikäytteleviä kotitekoisia aaltoja, paljon jättimäisiä kaloja ja pieniä kaloja monissa eri väreissä, meduusoja, meritähtiä sekä kaikenlaisia rapuja ja nilviäisiä. En osaa eritellä vain yhtä parasta asiaa reissussa, koska paikassa oli niin paljon kiinnostavaa näkemistä ja tekemistä. Ihastuin suurten kalojen altaaseen, joka ylettyi lattiasta kattoon asti. Kun seisoi aivan lasin vieressä, tuntui kuin olisi kävellyt meren pohjalla kalojen seassa. Saimme syöttää joitakin kaloja, ja karppialtaan melkein puolimetrisiä karppeja sai silittää. Olen myös erittäin ylpeä siitä, kun rohkenin pidellä käsissä melko suurta hummeria ja rapua.

Tässä kuvassa on hai, joka pahaenteisesti lipuu pohjamudissahiekassa...
Tässä on jotain, joka muistuttaa minua Disneystä.
Suurten kalojen suuri allas sekä Senni.
Koi ja karpit.
Minä ja hummeri!

Eilen ja varsinkin tänään on ollut aivan uskomattoman lämmin. Kesäinen ilma on tervetullutta, ja kävimme eilen uimassa Galwayssa. Atlantissa on varsin suolaista vettä! Vesi tuntui kylmemmältä kuin viimeksi pari päivää sitten, kun kävimme Spiddalissa uimassa illalla kymmenen aikaan.

Mutta ei hyvää ilman pahaa: yläkerran huoneissa on päivisin hiostavan kuuma, koska siellä ei ole juuri minkäänlaisia tuuletusaukkoja, ja aurinko paistaa koko päivän kattoikkunasta sisään. En olisi uskonut, että alakerran kylmästä lattiasta on vielä iloa jonakin päivänä.

Vaihto-opiskelujaksosta on enää vähän yli viikko jäljellä. En halua ajatella sitä kovin paljon, vaan ottaa jokaisesta hetkestä paljon irti. Kaksi kuukautta on sellainen aika, että näitä paikkoja ja ihmisiä tulee varmasti ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti