Jättiläinen ja pyykkipäivä

Nyt matkapäiväkirjaprojektin tekeminen ei tunnu enää niin toivottomalta, sillä saimme osallistua pienimuotoiselle kirjansidontakurssille, ja työvaiheet ovat tuoreessa muistissa. Viime viikolla sainkin paljon aikaan. Kirjoitin melkein jokaiselle sivulle lyhyen tekstin englanniksi, missä meni muutama päivä, vaikka tekstiä ei kokonaisuudessaan ollut paljon. Yhden A3-paperin täyteen kirjoittaminen englanniksi on hyvää harjoittelua kielen puhumista varten.

Jättiläis-Sennin käsi murskaa.

Emännän mother-in-law vei meidät neljä suomalaista tyttöä viime keskiviikkona katsomaan perinteistä irlantilaista tanssia. Vanhemmista ihmisistä koostuva ryhmä oli kokoontunut erääseen keskellä maaseutua olevaan pubiin, jonne meille oli katettu myös teetarjoilu. Suurin osa näistä erittäin mukavan oloisista henkilöistä puhui äidinkielenään iiriä, eivätkä muutamat ymmärtäneet lainkaan englantia. Opimme Sennin kanssa jopa kolme sanaa iiriksi: tervehdyksen, hyvästelyt ja kiitoksen.

Irish Dance. Kengät kopisivat.

Lauantaina meillä oli tapaaminen Galwayssa oleskelevien suomalaisopiskelijoiden sekä meidän luokalla olevien henkilöiden kanssa, jotka olivat käyneet tänä keväänä vuorostaan Suomessa. Odotin innolla, että pääsen juttelemaan luokkalaisten kanssa kunnolla, koska koulussa on aina niin kiire, ettei siellä ehdi oikein tutustua kunnolla. Eräs tyttö sanoikin illan aikana, että hän on halunnut jutella meille enemmän koulussa, mutta ei ole ehtinyt kiireisen aikataulun vuoksi. Nyt kun olemme tutustuneet heihin paremmin koulun ulkopuolella, on varmasti helpompi jutella heille koulussa. Sääli vain, että muutaman päivän päästä meillä alkaa itsenäisen työskentelyn aika, jolloin emme todennäköisesti tule olemaan koulussa kovin usein. Uskon silti, että tapaamme näitä ihmisiä vielä näiden jäljellä olevien neljän viikon aikana.

Jäätelökakun päällä oli sunnuntaina kaksikymmentä lyhyttä ja värikästä kynttilää, jotka puhalsin synttäreideni kunniaksi. En tiedä miksi en ole tehnyt niin melkein kymmeneen vuoteen, vaikka se on niin hauskaa!

Tadaa!

Tänään koulussa ihmisistä saattoi näyttää, että minä ja Senni vihdoinkin näytämme tekevän jotain oikeaa työtä. Aloitimme nimittäin sitomaan kirjaa projektimme tallentamista varten, ja kesken päivän kävimme jopa ostamassa keskustasta kangasta kansia varten. Oli mukavaa saada tehdä käsillä jotain muutakin kuin vain pidellä kynää tai sivellintä.

Isäntäperheen Suzie.

Pyykkipäivä.