Kuinka opetella käyttämään suihkua sekä muita tarinoita

Tänään sataa vettä.

Tässä kuvassa sataa vettä. Tämä kuva on otettu olohuoneen ikkunasta tänä aamuna.

Uutisissa kerrottiin jo muutama päivä sitten, että perjantaina koko Irlannin yli kulkee sadealue, joten me osasimme varautua siihen. Kävimme eilen kaupassa ostamassa lisää ruokaa, ettei tänään tarvitse lähteä minnekään. Paikallisia tämä sade ei näytä häiritsevän; tänään olen nähnyt kadulla ainoastaan kaksi sateenvarjoa, ja niidenkin omistajat olivat todennäköisesti turisteja. Loput ovat kävelleet rauhallisesti asioillaan takki auki ja hiukset varmasti likomärkinä.

Eilen oli päinvastoin mitä parhain ilma käydä päiväreissulla Barna Woods -nimisessä metsässä. Emme lopulta saaneet toimimaan niitä viimeksi mainitsemiani Coca Cola Zero -pyöriä, joten kävelimme noin viiden kilometrin matkan katsomaan metsää, joka kuulemma on viimeinen ei-kasvatettu tammimetsä Länsi-Irlannissa.

Aurinko paistoi koko päivän, merenrannalla tuuli kovaa ja kerran taisi muutaman minuutin tulla tihkusadetta. Pääsimme jututtamaan erästä naista, joka maalasi vastarannan maisemaa. Puolessa välissä matkaa tuli nälkä ja satuimme sopivasti eräälle huoltoasemalle. Pidimme huoltoaseman takana olevilla retkipöydillä piknikin, ja eväät hävisivät parempiin suihin.

Meidät nälkiintymiseltä pelastanut huoltoasema taustalla sekä paljon murattia.

Barna Woods on aivan satumainen paikka. Sellaisia metsiä ei ole Suomessa, ja sellaisia olen nähnyt vain kuvissa. Näin kevään aikaan siellä ei vielä ollut lehtiä puissa, mutta voin kuvitella miten upealta siellä näyttää kesällä ja syksyllä. Metsästä puuttui aluskasvillisuus lähes kokonaan ja metsänpohja oli punertavien lehtien peitossa. Puita taas peitti vihreä sammal ja muratti. Muutamien purojen yli kaartui viehättäviä kivisiltoja, oudot irlantilaiset linnut lauloivat outojen irlantilaisten lintujen lauluja, ja tuntui ihan kuin olisin kävellyt sadussa.

Yksi suurimmista Barna Woodsin puista.

Senni, silta ja kamera.

Murattia.

1959.

Linnuista puheen ollen, takaisin palatessa rantatiellä näimme linnun, joka on ilmeisesti yleinen täällä siitä päätellen miten monin kappalein niitä näkyy kaupungissa. Lintu on musta, mutta sen sulat kiiltelevät joissakin kohdissa öljyisesti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Irlantilainen lintu.

Paluumatkalla emme pitäneet kiirettä ja pysähdyimme eräälle rannalle heittelemään leipäkiviä ja piirtelemään hiekkaan.

Tässä leijun.

Reppu.

Ihmisillä on tapana kysyä täällä "How are you" tai "How's it going" ja minulla on jostain syystä vaikeaa tottua siihen, että he tarkoittavat sen vähän niin kuin tervehdykseksi, eivätkä suinkaan halua tietää mitä minä olen tänään ja eilen tehnyt. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ilmiöön Dublinin lentokentällä kun passintarkastaja kysyi sitä minulta ja minä ajattelin "mitä se tuolle kuuluu" ennen kuin tajusin mutista "I'm fine". Tämän jälkeen jokaisella kerralla asioidessani jossain liikkeessä myyjä on kysynyt samaa ja vieläkin se tulee täysin yllätyksenä.

Toinen asia mihin en ole vielä tottunut, on se mihin suuntaan pitää katsoa ylittäessä tietä. En jaksa uskoa ettei sieltä toisesta suunnasta tulisi autoa, joten varmuuden vuoksi olen vilkuillut kumpaankin suuntaan.

Jotain hyvääkin sentään: opin eilen aamulla käyttämään suihkua! Siihen meni tavallista pitempi aika kun yritin saada selville miten vettä saadaan tulemaan ja miten siitä saadaan lämmintä. Se olikin mielenkiintoinen kokemus kun yritti peseytyä harvakseltaan tippuvassa kylmässä suihkussa, joka pikkuhiljaa muuttui lämpimämmäksi.

Olen jonkin verran miettinyt, mitä tekisin näyttötyöksi. Minulla ja Sennillä on ollut aika paljon samoja ideoita, enkä halua tehdä täysin samanlaisia tai -aiheisia töitä kuin hän. Ajattelin maalata akvarelleilla irlantilaisia maisemia, mutta toisaalta pidän enemmän ihmisestä aiheena. Aion varmaan joka tapauksessa maalata maisemia, mutta pitää päättää erikseen mitkä työt ovat niitä näyttötöitä.